Jos olin matkalla: How lucky am I?

Nonniin vihdoin mä saan jotain paperille. (Sori Heidi). Luulin et täällä haluun vaan istuu ja kirjottaa ja puhdistaa mieltä. Olin niin väärässä. Ehkä kirjottaminen onkin ollut pakokeino arjessa?

Bon Tempsin kakut on parempii ;)

Otsikko ei oo mitenkään leijuen tehty, vaan Sydneyssä aamupalalla kokemani oivallus. En ois koskaan ikinä uskonu millanen vuos tulee olee mulla jos joku ois etukäteen kertonu. Enkä varsinkaan ois uskonu kuin mä seison jaloillani sen jälkeen ja nautin aamukahvista Australiassa. (Eikä se todellakaan oo ees yhtä hyvää ku yks tietty kuubalainen Suomessa mielellään yhden tietyn keittämänä). Eikä Australia oo ees ainoo syy mun onnellisuuteen. Elämä on vaan liian ihana murehtimiseen.

Graffitei on joka paikas Melbus :)

No mitä mä oon tehny täällä? Kierrelly kaupunkia lähinnä. Eka Melbournee ja nyt Sydneyä. Nähny monta kirkkoa (mun rakkaus niihin säilyy. On jotenki mieletöntä että ihmiset on rakentanu niitä huolella ja rakkaudella.), monia puistoja (ne on ihan mielettömiä täällä!!) ja shoppailukatuja. Melbu on sellai sporakaupunki, sekotus englantii ja ehkä nykii? Käytiin ihailee Melbuu myös ylhäältä skydeckis ja rannoillekin oon jo ehtiny. Eilen yks mielettömän söpö pikkukoira toi mulle pallon rannalla heitettäväks. Ne on ne pienet hetket mitkä merkitsee.

Melbourne skyline

Rooftop bar @Mel

Näitä on joka kadunkulmas Melbournes

Fitzroy garden @Mel

Royal botanic garden @Mel

St. Kildan laituri

Kävin myös retkellä great ocean roadilla. Sieellä sitä henkeäsalpaavaa rannikkoo katellessa mietin, kuinka tuun jonkun miehen kanssa tänne vaeltaa jonain päivänä ja herätään auringonnousuun. Koska jos se on mun mies, se lähtee mukaan, eikö? (Oisko voinu kuunnella tätä Minttu 14 v ajatusta koko deittielämänsä läpi.. Semi pätevä ohjenuora.)

12 apostoles @great ocean roadil

Äiti muuten. Mä jäisin tänne jos voisin. Jos ei ois kouluu ja muuta sälää Suomessa kesken. Mut jonain päivänä mä tuun tänne vuodeks (tai pariks. Eihän sitä koskaan tiiä). Koska ehkä paras asia mitä täällä oon tajunnu muiden tarinoita kuunnellessa on, että ei elämän tarvii mennä tietyn kaavan mukaan. Mä oon niin nuori. Miks mun pitäs jumittaa Suomessa töissä valmistumisen jälkeen jos ei tunnu siltä? (Mä tuun kyl Suomeen eka valmistuu, vaikka kaikki ei sitä uskokaan hah.)